Etäisyyttä remonttiin

Vuosi 2014 oli remonttirintamalla aika hiljainen. Oli niin paljon muuta; pieni ihmisenalku mullisti elämää, valmistuin rakennuskonservaattoriksi ja sitten vain uuvuimme ihan totaalisesti taloprojektiimme.
Alkuvuodesta vielä kuitenkin mennä porskutettiin, siivottiin työmaata ja kraaputeltiin tuvan vanhoista lattialankuista vanhat lattiamaalit pois.

Kaksi lattialankkua päivässä oli tahti, juuri sen verran ehdittiin rapsutella maaleja pois pojan päiväunien aikana. Onneksi esikoisemme oli melko sikeäuninen kaveri, muuten hommasta ei olisi tullut mitään.





Huhtikuulla innostuttiin myös maalaamaan verstasta, pihan ja rakennusten ilme vain kummasti kohenee kun seinät saavat uutta maalia pintaansa.

Pihassamme oleva vanha navetta oli jo pari vuotta aikaisemmin kunnostettu soitinrakennus- ja puutyöverstaaksi. Verstaan työhuoneeseen saatiin lisää luonnonvaloa suurentamalla alkuperäisiä navetan ikkunoita. Entisen karjakeittiön, nykyisen eteisen ikkuna on alkuperäinen ja muutama vanha ikkuna muurattiin remontin yhteydessä umpeen.

Kesä meni sitten minun osaltani vauvan ja puutarhan parissa. Jo pitkään sekalaiset aitaviritykset olivat vihloneet silmiä ja mieltä. Nyt kuitenkin oli aika tehdä asialle jotain ja niin hurahdin risuaidan tekemiseen.
Tonttimme pellonpuoleista sivua rajaamaan kohosi kesän aikana risuaita. Sellainen siinä on ollut jo joskus vuosikymmeniä sitten, joten mikä voisi istua maisemaan paremmin?
Talon lattiaremontti eteni hyvin verkkaista tahtia. Rossilattian pohjalaudoitusta tehtiin oman jaksamisen mukaan. Ja kun syksy koitti, niin oli kypsynyt myös päätös ottaa etäisyyttä remonttiin. Niinpä pieni perheemme pakkasi matkalaukut ja lähti talveksi "etelään", Satakuntaan. Tuntui ruhtinaalliselta asua pitkästä aikaa ihan talossa (komeron kokoisen saunamökkielämän jälkeen). Holman punainen tupa jäi uinumaan talviunta ja odottelemaan seuraavaa kesää.