Multipenkkilattian muuttaminen rossipohjaksi

Vuosi 2013 alkoi remontin osalta aika hiljaisena ja vasta kesällä taas palattiin sorvin ääreen. Talon ulkolaudoitus uusittiin etuseinältä sekä länsipäädystä, sillä näillä seinustoilla laudoitus oli jo huonokuntoinen. Takana ja itäseinustalla laudoitus oli vielä ihan hyväkuntoinen ja sille riitti vain uusintamaalaus.

 Tässä näkyy hyvin laudoituksen eteneminen; vasemmalla vielä vanhaa säänpieksemää ulkolaudoitusta, keskellä näkyy hirren päällä oleva alkuperäinen tuohi, joka jätettiin paikoilleen tuulensuojaksi ja oikealla jo uutta laudoitusta. Nurkat suojattiin tervapaperilla, koska tuohi ei sinne taipunut.

 Tässä etuseinä on jo saanut uuden punamultamaalin ja laudoituksen uusiminen on edennyt päätyseinälle.

Ja valmista laudoitusta! Vanhat ikkunan koristelaudat on laitettu takaisin paikoilleen, samoin nurkat on koteloitu ja kuistin ikkuna-aukot on toistaiseksi levytetty umpeen, ikkunoita odotellessa..








Sitten olikin aika siirtyä sisätiloihin, uusi talvikin oli tulollaan ja vanha multipenkkilattia odotti purkamistaan. Siinä olikin melkoinen urakka ja kottikärry toisensa perään multaa, multaa, multaa ja multaa...

Tässä kuvaa meidän tuvasta ennen lattian purkamista. Seinistä on purettu pois vanhat lastulevyt ja tapetit. Pitkään mietimme sitä, olisiko tapettikerrokset pitänyt säilyttää paikoillaan vai ei, mutta päädyimme kuitenkin ottamaan ne pois. Seinissä oli paljon myös sisäpuolelta tehtäviä hirsipaikkauksia ja tapetteja olisi joka tapauksessa joutunut poistamaan. Lisäksi hirren välit oli täytetty laastilla, joka oli tippunut tapettikerrosten väliin ja hiirulaisten käytäviä risteili siellä täällä. Tapettikerrokset dokumentoitiin ja ne odottavat siistissä pinossa sitä hetkeä kun ehdin tehdä niistä kansion..

Lattialankut numeroitiin ennen irroittamista.

 Elettiin marraskuuta 2013 kun vihdoin lattian purku alkoi. Lankut kannettiin navettaan odottamaan maalin poistoa.

Reunimmaiset lattian kannatinhirret lepäsivät multipenkin päällä ja olivat paikoin melko lahoja. Rotat olivat melastaneet täytteissä ja raahanneet jostain kasapäin styroksimurua joka paikkaan. Sinne tänne seinän vierustoille oli tungettu myös lasivillaa, lämmöneristeeksi ja rottien huviksi. Lattialankut olivat kuitenkin säilyneet hyväkuntoisina, onneksi.



Tuvan lattian alla on ollut kellari, tosin se ei ole toiminut virassaan kovin hyvin, ainakaan enään meidän aikanamme. Kellarikuopalla oli vankat kivistä ladotut seinät, jotka romautettiin kuoppaan ja päälle ajettiin kottikärryllä melkoinen määrä kalliomursketta. Ensin tietenkin lapioitiin seinien vierustoilta vanha multipenkkimatsku rotanpesineen pois.

Vihdoin oltiin niin pitkällä, että päästiin tekemään valumuotteja ja muuraamaan tukipilareita lattian kannatinhirsille.
Piisi sai muurarilta purkutuomion, koska perustukset oli päässeet liikkumaan kun leivinuuni purettiin pois. Tässä vaiheessa piisiä ei vielä purettu, mutta sille muurattiin leca-harkoista kivijalka. Tähän saakka ulottuisi uusi rossilattia.

Tässä vielä päätyseinustan tukipilareita. Alapohjaan jouduttiin jättämään joitakin suuria kivenjärkäleitä, joita ei vain yksinkertaisesti saatu miesvoimin ovesta pihalle.






 Joulukuun loppupuolella oltiinkin sitten yhtäkkiä jo siinä vaiheessa, että rossipohjaa alettiin tehdä! Kaiken tämän hässäkän keskellä perheeseen oli putkahtanut myös pikkuinen Otava-vauva, ja raksaprojekti sai taas huilata muutaman kuukauden pimeimmän talven yli.