Purkua, purkua, purkua...

Jotta voi rakentaa, täytyy purkaa, ainakin joskus. Me jouduimme valitettavasti purkamaan pohjalaistakkamme, koska sen perustukset olivat liikkuneet ja piisi oli halkeillut. Homma aloitettiin katolta, piipun purkamisella. Onneksi laastina oli käytetty savilaastia ja purkaminen oli nopeaa.

Piisistä tehtiin mittapiirustukset ennen purkamista ja pyöreä piisinotsa numeroitiin ja ladottiin eteisen lattialle odottamaan uudelleenmuurausta.
Piipun vieressä kulkenut katon kannatinhirsi oli kärsinyt kosteusvaurioista ja kun piisi purettiin pois, alkoi sisäkatto painua. Kattoa jouduttiin tukemaan lankuilla, jotka jätettiin paikoilleen odottamaan kannatinhirren korjausta. Piipun reikä levytettiin ja eristettiin, koska talvi oli tulollaan. Takan betoninen alaosa jäi vielä paikoilleen, sen jykevä ulkonäkö riitti jo väsyttämään purkajat.

Joululoman 2016 käytin jälleen purkutöissä. Tulevan lastenhuoneen, tuvan peräkammarin, purkaminen oli vielä kesken. Täältä koko remontti aikanaan alkoi, märästä läntistä tapetissa. Nyt vuorossa oli pönttöuunin purkaminen.
Päädyimme purkamaan pönttöuunin, koska sille ei oikeastaan ollut koskaan ollut käyttöä. Seinän takana oleva leivinuuni lämmitti kamarin niin hyvin, että uuni oli aivan tarpeeton. Se säästettiin varaosiksi, koska eestuvan pönttöuuni taas on peltikuoriltaan huonokuntoinen.
Tämä uuni olikin jo kovempi pala purettavaksi, koska se oli muurattu nykyaikaisella muurauslaastilla.

Hiihtolomalla 2017 pureuduttiin sitten takan pohjaan. Betonimöhkäle osoittautui ohueksi kuoreksi, joka oli valettu vanhan, kivistä ladotun takanpohjan päälle. Suuret laakeat kivet oli ladottu paikoilleen hiekan kanssa.
Osa suurista pohjakivistä saatiin nostettua pois, mutta suurimmat möhkäleet jäivät paikoilleen. Niitä yritettiin pudottaa vähän alemmas kaivamalla maata pois niiden alta, mutta jossain vaiheessa oli vain luovutettava.
Kivien ympäriltä poistettiin maata niin paljon kuin onnistuttiin ja tilalle laitettiin seulottua kalliomurskaa.

Ja kun vauhtiin pääsin, niin seuraavaksi sitten tuvan peräkamarin lattian kimppuun. Ensin piti purkaa lastulevyt ja koolaukset (sekä säkkikaupalla lasivillaa ja rotanpesiä) pois. Niiden alta löytyi betonilaatta ja laatan alta vanhoja kunnon apulantasäkkejä.
Jos pitäisi luetella kolme edellisten korjaajien eniten käyttämää materiaalia, niin ne olisi ehdottomasti apulantasäkit, naulat ja paalinaru. Mainitsinko jo naulat?

Kun betoni oli piikattu pois, niin maata poistettiin reilusti, jotta kivijalka saatiin näkyviin ja lattian alle saatiin riittävä ilmatila. Tämänkin lattian alla oli aikanaan ollut kellarikuoppa. Se tuli esiin, kun likainen maakerros poistettiin. Kellarikuoppa oli täytetty hienolla hiekalla, kun taas reunoilla näkyi liikuttamaton maakerros.
Täältäkin kärrättiin isoja kivenmöhkäleitä pois, mutta joittenkin murikoitten kohdalla oli pakko nöyrtyä ja jättää ne vain paikoilleen.
Kahdelta seinustalta vaihdettiin alimmat hirret, jotka olivat olleet maakosketuksessa ja lahonneet osittain.
Kun tarpeeksi purkaa, niin pääsee viimein rakentamaankin, mutta siitä sitten lisää ensi kerralla!