Seinien maalausta..

...ja vähän tapetointiakin. Raksalla onkin tapahtunut nyt ihan hurjasti sitten viime päivityksen! Savirapattujen seinien maalaaminen oli aikamoinen urakka. Hankin maalaustyötä varten muhkean uuden maalisiveltimen, joka kului ihan nysäksi rapatulla pinnalla. Ensin sekoitin lastenhuonetta ja tupaa varten vaaleat pohjamaalit munaöljytemperasta ja vaalean pinnan päälle vasta sitten tummemmat, lopulliset värit. Näin väreistä tuli kauniin hehkuvat. 

Tässä kuvaa "maalitehtaalta"; vernissaa, vettä, väripigmenttejä ja kananmunia.

 Ja sitten kuvaa tuvasta, seinien pohjamaalaus menossa. Tässä vaiheessa seinät olivat vielä aika kirjavat, koska savirapattu pinta imaisi maalia aika lahjakkaasti (ja vaihtelevasti). Toisella maalauskerralla värit jo tasoittuivat ja syvenivät huomattavasti. Hyvä suojaus on tarpeen, koska omatekoinen temperamaali on koostikseltaan aika lirua. Maalia täytyy myös muistaa sekoittaa usein, koska väripigmentit painuvat muuten sangon pohjalle.

Tässä kuvassa näkyykin jo lopullista seinäpintaa, tässä sävykin vastaa aika tarkasti todellista sävyä. Seinien värin kuvaaminen on osoittautunut aika vaikeaksi tehtäväksi, kun ikkunoista tuleva valo vääristää sävyt! Tuvan seinien väri sekoitettiin titaanivalkoisesta, kultaokrasta ja ripauksesta italianpunaista.

Kun seinät oli maalattu, sekoitin vielä pellavaöljymaalin vernissasta, punaokrasta ja poltetusta umbrasta, jolla käsittelin tuvan kattoparrut. Kattoparrut oli joskus maalattu sinapinkellertävällä öljymaalilla, ja kenenkään järki ei kestänyt ajatusta maalin poistamisesta, joten uutta maalia pintaan! Vanha maali oli myös todella lujasti alustassaan kiinni. Vietin yhden iltapäivän rapsimalla vanhat maalit pois kattoparruja kannattelevista raudoista ja käsittelin raudat liesimustalla.

Lastenhuoneenkin pinnat valmistuivat pikkuhiljaa. Valkoinen ei ole meidän juttu, ja vielä vähemmän lasten, joten sinisen katon pariksi tuli sitten vaaleanpunaista seinää. Maali sävytettiin italianpunaisella, sinooperinpunaisella, titaanivalkoisella, keltaisella ja ripauksella vihreää. Tässä ikkunasta tuleva valo vääristää värin taas aika kylmäksi, oikeasti seinissä on aika lämmin punaisen sävy. Pinkopahviseiniin liisteröin vanhojen oppikirjojen sivuja. Ei harmita ihan niin paljon, jos joku pikku termiitti vähän terrorisoi seiniä, kun äiti voi sitten liimata vaan uuden sivun töhryjen päälle..

Ja jos vaikka jotain järkeäkin tarttuisi jälkikasvun päähän, kun näitä sivuja tavailevat.

Pitkään jahkailin mitä tekisin lastenhuoneen viimeiselle seinälle. En halunnut siihen kirjansivutapettia, koska huoneesta olisi tullut liian sekava. Aitan vintiltä jotain hakiessani käteeni osui vanha tapettirullan loppu, hempeää ruusukuosia. Tästä meidän pikkuneiti varmaan tykkäisi, ajattelin, ja nappasin rullanlopun mukaani. Sattumalta ruusujen sävy oli tosi lähellä savirapatun seinän vaaleanpunaista, joten sekoitin samaa sävyä lisää ja maalasin pinkopahviseinän sillä. Tapetista tuli vain pari vuodanpätkää, mutta juuri riittävästi kehystämään ovea. Seuraavaksi lattian kimppuun!