Hei me muutettiin!

Kyllä vain, Wetterstrandin perhe asuu vihdoinkin omaa tupaansa! Muutto tapahtui virallisesti jo kolmisen viikkoa sitten, mutta kaikenlaisen yleisen hässäkän vuoksi tätä ei pahemmin olla ehditty päivittelemään. Moni varmaan miettii, että onko kaikki sitten valmista? No ei, mutta onneksi tässä on kehittynyt keskeneräisyyden sietämisessä. Ja onhan se ihan mahtavaa asua täällä oikeassa talossa, jonka tupaan mahtuisi jo meidän koko pikkuruinen saunamökkimme.
Tällä hetkellä asumme siis talomme toista päätyä, eli asuinkäytössä on tupa, ovikamari ja takakuisti. Eestupa onkin sitten seuraava remonttikohde, mutta sinne ei ole vielä kiire heilumaan vasaran kanssa.

Muuttoiltana asennettiin vielä verhotankoja tuvan ja kamarin ikkunoihin, mutta muuten kaikki on suht valmista. Mitä nyt keittiönurkkaus on ihan hirveä kokoelmaerä ja leivinuuni-piisi-puuhella-kokonaisuus puuttuu. Sen tilan täyttää tällä hetkellä sujuvasti vaatekaappi ja koirien pedit.

Tässä vielä kaikelle maailmalle tämä surullisen kuuluisa keittiönurkka. On siihen nyt sentään saatu alakaapin ovet paikoilleen. Ja uskokaa tai älkää, mutta olen jopa sahannut nurkkakaapin ovea varten puuosat valmiiksi. Kukaan ei vain ole kasannut sitä. Kuvassa vasemmalla oleva pikkupöytä on muisto raksa-ajoilta, tuikitarpeellinen mutta ah, niin mahdoton romunkerääjä. Ehkä jouluksi saisimme siihen suunnitellun pöytätasonkin asennettua, ehkä.

Tuvan ja takakuistin väliseen oviaukkoon asennettiin pian muuton jälkeen vanhat rintamamiestalon ovet. Nämä saavat palvella paikalla sen aikaa, kunnes löydämme tilalle paremmin talon ikään sopivat ovet. Tärkeintä on, että ovet estävät vetoa, joka syntyy kun takaovesta kuljetaan ulos.

 Wc on niin valmis kuin se voi tällä hetkellä olla. Edellisissä postauksissa wc on ollut vain tyhjä tila, mutta tässä on jo kalusteet paikoillaan. Ullakolla lojunut vanha Singerin runko pääsi jatkamaan elämäänsä allastasona. Ruskeat 1970-luvun pytty ja allas löytyivät Tampereen kierrätyskeskuksesta. Pyttyyn on vielä etsinnässä oikean värinen kansi. Ja mikä se oikea väri sitten on? Tiedän sitten kun löydän sen..
Koska emme vielä ehtineet maalämpöä vetämään tupaan ennen talvea, niin käyttövesi lämpiää pienen lämminvesivaraajan avulla ja tilaa lämmitetään pienellä öljypatterilla. Näistä onneksi päästään sitten ensi kesänä eroon.
Tilaa valaisevat kaksi pientä seinävalaisinta, kattoon emme valaisinta halunneet, eikä se kyllä ole tarpeenkaan. Valoahan tarvitsee eniten tuossa peilin edessä. Sitä paitsi hämärät nurkat ovat armollisia laiskalle siivoajalle, varsinkin koirataloudessa. Rauha villakoirille.
Talon remppaamisen lisäksi viime aikoina olemme joutuneet ulottamaan kunnostustyöt myös huonekaluihin. Vuosien aikana olemme hamstranneet yhtä jos toista talteen mieheni soitinrakennusverstaalle ja nyt näitä kalusteita on päässyt vihdoin kantamaan tupaan. Tosin aika moni pääsee paikoilleen vasta restauroinnin jälkeen. Yksi kunnostetuista huonekaluista on tämä alla oleva kirjahylly.

 Tässä kirjahylly ennen kunnostusta. Se oli ollut ennen meille tuloaan pitkään kylmällä ullakolla, mikä näkyi ikävästi lakkapinnan huonona kuntona ja veden valumajälkinä. Hyllyssä oli myös joitain maalitahroja, jotka onneksi irtosivat varovaisesti raaputtamalla. Kirjahylly on aikanaan petsattu tummaksi ja sitten lakattu sellakalla tai selluloosalakalla. Mukava asia näissä kahdessa lakassa on se, että ne voi elvyttää samalla tökötillä. Sekoitin lakkapinnan elvytysaineen vernissasta, tärpätistä ja sinolista ja käsittelin sillä pinnan kauttaaltaan.
Alakuvassa kirjahylly käsittelyn jälkeen.