Työt jatkuu

Ehdittekö jo luulla, että kaikki olisi meillä valmista? Ehei.. ei lähellekään! Työt sen kuin jatkuvat, tällä kertaa eestuvan puolella. Eestuvassa on kaksi kamaria, iso ja pieni, ja remontti siirtyi nyt pienemmän kamarin, "kopin", puolelle. Koppi on sellainen mukavan pieni välipala, ennenkuin siirrytään isomman kamarin kimppuun.

Tässä kuvaa kopista ennen purkua. Tilaa on hieman hankala kuvata, koska se on ruhtinaalliset 2x4m. Lähtötilanne oli siis tämä; lasikuitutapettia ja laminaattia.
Kamari oli remontoitu juuri ennen kuin muutimme taloon vuokralle kesällä 2006. Se oli aikaisemmin ollut ilmeisesti kylmänä ja nyt sinne oli laitettu villaa kattoon ja lattiaan, sähköpatteri seinään ja uudet pinnat.
Ja me kiittämättömät puramme ne nyt pois.

Aloitin purkutyöt katosta. Uuden kattopaneelin alla oli remonttipaperi ja lasivilla ja jonki verran hiirenpesiä. Kaiken alta paljastui vanha pinkopahvikatto.
Tässä vaiheessa kipaisin vintille tutkimaan mitä pahvin yläpuolella oli. Vinttikamarin sivukomerosta pääsin tutkimaan välikaton eristeitä. Irroitin vinttikomerosta pari lattialankkua ja niiden alta löytyi syy miksi hiiret olivat niin ihastuneita välikattoon. Täytteinä oli jyvien kuoria, akanoita, ehkä joukkoon oli osunut jokunen jyväkin hiirien onneksi.
Aikana jolloin kaikki käytettiin tarkkaan hyväksi, oli joku nuuka isäntä päättänyt käyttää tämänkin silpun välikaton eristeeksi.
Akanoitten alta löytyi sekalaista lautaa ja lautojen alla häämötti kopin pinkopahvikatto. Koska pinkopahvi oli kuitenkin kamarin puolelta ehjä niin katolle ei onneksi tarvinnut vielä tässä vaiheessa tehdä mitään.

 Sitten oli seinien vuoro. Seiniin oli edellisen remontin yhteydessä laitettu puukuitulevyt, joiden päälle lasikuitutapetit oli asennettu. Nämä oli onneksi helpot irrottaa ja kantaa pihalle. Levyjen alla oli jäljellä sekalainen kokoelma vanhaa pinkopahvia ja kovalevyä.
Kopin seiniin oli selvästi laitettu kaikkea mitä muualta oli jäänyt yli. Tapetteina oli samanlaisia kuoseja mihin olin törmännyt tuvan seinissä ja jotka olen ajoittanut 1950-60-luvuille.
Jos seinillä oli ollut jotain tätä aikaisemmin, niin siitä ei ollut mitään vihjeitä jäljellä.

Laminaatti oli nopeasti poistettu lattiasta ja lastulevyn ja lasivillan (ja rotanpapanoitten..) alta löytyi ilokseni vanha lankkulattia. Se oli säilynyt jopa ilahduttavan hyvässä kunnossa, vain ulkoseinää vasten ollut viimeinen lankku oli lahonnut. Sekin varmaan sen vuoksi, että se oli maannut maatäytön päällä. Tässäkin huoneessa oli ollut multipenkkilattia.

Tässä muuten lähikuvaa lasivillaa vasten olleesta koolauksesta. Kuvassa näkyy hyvin mitä tapahtuu, kun pienikin määrä kosteutta pääsee lasivillan kanssa kosketuksiin. Puun pintaan on tarttunut lasivillaa kiinni ja siellä on myös selvää homekasvustoa.
Jos tämä vesiliru olisi päässyt purueristeisiin, niin se olisi sieltä kuivunut pois aikaa myöten ja meille tuskin olisi jäänyt mitään todisteita asiasta.
Tämän takia kierrämme huone huoneelta taloamme läpi ja vaihdamme rakennusmateriaalit sellaisiksi, millaisia niiden kuuluukin olla parisataa-vuotiaassa talossa.

Tässä vielä kuvaa hirrelle riisutusta kamarista. Lattialankut olivat saaneet hieman värjäymää lasivillasta ja hiirten mellastuksesta villoissa. Mutta olen onnellinen siitä, että tämä lattia on käsittelemätön. Aikaisemmista postauksista voitte tarkistaa, miten kauan menee kun yrittää saada maalatusta lattiasta puupintaisen..