Purkuhommia ja muuta mukavaa

 Tervehdys taas piiitkästä aikaa. Työnteko on jälleen haitannut kaikkea harrastustoimintaa ja jos ei työnteko niin sitten opiskelu. Mutta meidän remontti etenee, hitaasti ja epävarmasti, ja ehkä valmistunee nopeammin kuin se kuuluisa Iisakin kirkko.

Kesä meni ihan liian nopeasti, ja raksan kimppuun päästiin oikeastaan vasta syksyn alkaessa. Eestuvan kamarin sisäkatto oli ensimmäinen kohde. Kamariinhan oli tehty alaslaskettu Haltex-levyillä pinnoitettu katto, jonka purin pois jo viime talvena. Sen alta paljastui vanha pinkopahvikatto, joka oli lupaavasti painunut takaseinän luota. Päädyimme purkamaan koko välikaton täytteineen pois, jotta voisimme sulkea pois vesivahingot. Ja niitä ei ihme kyllä löytynyt, ainakaan välikatosta. Jostain syystä laudoitus oli vain painunut ihan mutkalle, oliko syynä kehnot pintalaudat joita oli siinä kohdalla käytetty vai painava eriste vai molemmat.

Yllättäen lahoa seinää löytyi etuseinän puolelta, kun välikattoa oli saatu purettua pois tieltä. Syynä on todennäköisesti ollut välikaton ja seinän rajapinnassa oleva lämpövuoto, joka on aiheuttanut kosteuden tiivistymistä rakenteisiin ja luonut lokoisat olot hirsijumeille. 

Onneksi isäni ehti auttamaan hirrenvaihtotyössä, tässä juuri lahon hirren poisto menossa. Poistetun hirren kohdalla näkyy meidän talon 'tuulensuojalevy' eli hirsiseinän ja pintalaudoituksen välissä oleva tuohikerros.

Tässä näkyy välikatto vintin puolelta kuvattuna. Eli katto oli tehty limittäin ladotuista pintalaudoista, joiden päälle oli laitettu sammalta. Sammalen päällä oli painona hiekkaa.

Vinttikamarin lattia oli tukevaa lankkua, joka pääsee takaisin paikoilleen, kunhan välikatto on ensin eristetty kunnolla.

Kun seinän hirsipaikkaukset oli saatu valmiiksi, päästiin tekemään uutta sisäkattoa. 

Materiaaliksi valittiin Kyyjärven sahan valmistama päätypontattu mäntylankku. Käytimme samaa tavaraa aikaisemmin lastenhuoneen lattiaan ja koska laatu oli ensiluokkaista niin valinta oli helppo. 

Sisäkatto tehtiin samaan tyyliin kuin tuvassa ja lastenhuoneessa, eli se on seinän vieriltä leveän kattolistan varassa ja keskeltä kattoa kannattelee kuvassa näkyvä hirsi.

Tässä vielä kuvaa valmiista sisäkatosta. Se saa pintaansa jonkun värin, joskus. Toivottavasti vielä tämän talven aikana!

Kun sisäkatto oli saatu valmiiksi, alkoikin sitten minun urakkani vintin puolella. Sinne piti tehdä uusi koolaus lattialle, koska aikaisemmin lattia oli ollut vain kolmen lankun varassa. Lisäksi lattia vietti ikkunaa kohden noin viisi senttiä, eli se laitettiin nyt vaakasuoraan.

Seuraavaksi välikatto paperoitiin ja sinne puhallettiin ekovilla lämmöneristeeksi.

Vanhat lattialankut pääsivät takaisin paikoilleen ja huone tuupattiin täyteen tavaraa.. että pääsee taas purkamaan seuraavaa paikkaa! Mutta siitä operaatiosta lisää myöhemmin, nyt takaisin alakertaan..

.. jossa juurikin alkoi sorkkarauta heilua! Vuorossa oli seuraavaksi lattian purku. Tiedossa oli, että lattiaan oli valettu joskus betoni mutta siinä kaikki. 

Vanhan lattiamaton alta löytyi vanerilevyt ja vanerien alta laudoitus. Kaikki purettiin pois. Laudoitus oli onneksi hyväkuntoinen ja täysin kuivana säilynyt, joten se purettiin ehjänä pois ja jemmattiin, koska tulevaan rossilattiaan tarvittaisiin kuitenkin pohjalaudoitus.

Laudoituksen alta löytyi mikäs muu kuin lasivilla (ja rotanpesiä..). Lasivillan alle oli levitetty vanhan kokolattiamaton paloja ja koolaus oli ladottu suoraan niiden päälle. 

Koolauslankut eivät olleet missään kiinni vaan ne olivat pysyneet paikoillaan ihan vain päälle naulattujen lautojen ansiosta. Sinänsä mukavaa kun joku oli ajatellut sitä raukkaa joka joutuu joskus purkamaan tämän kokonaisuuden.

Kokolattiamaton alta paljastui vihdoinkin se betoni. Ja siinähän sitä lystiä riittikin muutamaksi päiväksi.

Muinainen remonttireiska oli tässäkin pitäytynyt samoissa materiaaleissa kuin lastenhuoneen puolella, eli betonin alla oli ne hyväksi (?) havaitut apulantasäkit nätisti vieretysten ladottuina. No, niihin oli ihan hyvä lapioida betonisilppu ja kantaa pihalle.

Sitten koeteltiin taas uskoa ja voimia, mutta onneksi mulla on molempia 💪! Tai sitten se on sitä kuulua väkitukkoisuutta, mutta olihan sitten monta kuutiota hiekkaa!

En edes viitsi sanoa kauanko siinä meni, kun kaikkia kiinnostaa kuitenkin enemmän se, kuinka syvän montun kaivoin.

Aika syvän.