Kuinka kaikki alkoi

Tarina alkoi siitä, kun kesällä 2006 muutimme vuokralle Holmaan, Sydänmaalle. Keväällä 2008 olimme vihdoin vanhan talon onnellisia omistajia ja (vasta) pitkän matkan alussa. 
Talo oli saanut olla varsin alkuperäisessä asussaan, joitain remontteja oli 1960-70-luvuilla tehty, mutta onneksi vesi tuli ämpärillä tupaan vielä 1990-luvun alkuun saakka ja senkin jälkeen vesi tuli vain keittiöön. Vessa ja pesuhuone olivat navetan karjakeittiössä.
Emme pitäneet kiirettä remontin aloittamisella ja päätimmekin tehdä tontille ensin pienen vierasmökin, jonne tulisi myös pihasauna. 

 Kuvassa näkyy pihapiirimme tieltä päin kuvattuna, uudisrakennus sijoittuu pärakennuksen taakse. 
Kun sitten siivosin pyhäinpäivän aattona 2009 tuvan ovikammaria, niin lipaston takaa paljastunut märkä seinä pisti jo kiirettä remontin aloittamiseen.

 Ovikammarissa oli ollut tulipalo talvella 2000, jonka jälkeen kamari oli remontoitu. Remontissa oli käytetty vanhaan taloon sopimattomia materiaaleja; lasikuitutapettia, laminaattia, lastulevyä ja mineraalivillaa. Jo aikaisemmin 1960-luvulla kamarin lattia oli täytetty hiekalla jonka päälle oli valettu betonilaatta. 

Lattian alapohjan kaivelu paljasti home- ja sienikasvustoa. Talvea vasten emme halunneet aloittaa mittavaa kivijalan ja alahirsien kunnostusurakkaa, joten tyydyimme tässä vaiheessa tyhjäämään huoneen ja sulkemaan sen pois käytöstä. Meni vielä monta pitkää kivikkoista vuotta ennen kuin tuvan remonttiin päästiin...

Hiljaa ja epävarmasti valmistui vierasmökkimme, mutta siinä vaiheessa oli sanomattakin selvää, että mökin ensimmäiset vieraat olisimme me. Onneksi emme siinä vaiheessa vielä tienneet kuinka pitkäksi vierailu venyisi. Mökin lisäksi työn alla oli myös vanhan navetan muuttaminen soitinrakennus- ja puuverstaaksi. Valitsimme uudeksi lämmitysmuodoksi suoran sähkölämmityksen sijaan maalämmön ja navetta oli ensimmäinen maalämmöllä lämpiävä rakennus tontillamme.

 Vihdoin heinäkuussa 2012 pääsimme muuttamaan saunamökkiin ja tuvan remontti käynnistyi saman tien. Kun kirvesmiehet purkivat ulkona kivijalkaa, minä tyhjensin tupaa ja kannoin maallista omaisuuttamme vinttiin selkä vääränä. 
Talon ympäriltä oli poistettava aika reilusti maata, jotta kivijalalle saataisiin enemmän korkeutta. Maa muotoiltiin viettämään poispäin rakennuksesta. Onneksi asumme korkealla mäellä, mutta kummasti sitä maata silti kertyy parin sadan vuoden aikana.

Talomme ulkovuorilaudat ovat todennäköisesti alkuperäiset, ja takaseinustalla ne olivat onneksi niin hyväkuntoiset, että ne voitiin säästää. Ulkovuorilaudat oli naulattu suoraan hirteen kiiinni sepän takomilla nauloilla. Hirren ja laudoituksen välissä oli tuulensuojana tiiviisti ladotut tuohiarkit. Ne jätettiin paikoilleen, sillä miksi korjata sellaista mikä toimii?

Tässä kuvassa vanha kivijalka on poistettu nurkkasalvosten välistä ja seuraavaksi on tarkoitus valaa uusi antura kivijalan alle. Vanha kivijalka oli ladottu suoraan maan päälle.                         

Kuten kuvista näkyy, niin talossa on ollut alkujaan multipenkkilattiat, eli kivijalkaa ja alimpia hirsiä vasten on kasattu ja tiivistetty maata. Valitettavasti talon tässä päädyssä lattian keskelle jääneet kellarikuopat on aikanaan täytetty hiekalla ja päälle on valettu ohut betonilaatta. Onneksi päätykamari on säilynyt kuivana ja vain takaseinustalla olevan ovikamarin lattian alta on löytynyt kosteusvaurioita. Mutta se ei liene ihme, kun näkee millainen "kerroskakku" kamarin lattia oli... apulantasäkkejä, betonia, mineraalivillaa, lastulevyä...

Kun ovikammarin pintoja alettiin purkaa, huomattiin että huoneeseen oli laitettu villaa myös sisäseiniin. Tulipalon jäljetkin oli paikoin vielä nähtävissä.

Onneksi kengitys eteni jouhevasti ja ilman suurempia yllätyksiä.

Kesän aikana tehtiin koko taloon uusi kivijalka sekä vaihdettiin alin hirsikerta. Maata poistettiin rutkasti talon ympäriltä ja vanha huonokuntoinen etukuisti purettiin pois. 

Remontin yhteydessä halusimme tehdä taloon myös nykyaikaiset pesutilat, mutta niitä varten tehtiin taloon kokonaan uusi laajennusosa, takakuisti. Emme halunneet uhrata sisätiloista yhtään huonetta pesuhuoneeksi, joten päädyimme sen takia tähän ratkaisuun. Näin saimme myös pidettyä kaiken veden talossa vain yhdellä nurkalla, koska pesuhuone sijoittuu keittiöseinän taakse. 

Tässä kuvassa näkyy jo tulevan takakuistin anturaa sekä vesiputket. Takaikkunan kohdalle tulee oviaukko. Mutta nyt jätän teidät näihin kuviin, näihin tunnelmiin, toiveikkaina sateenkaaren alle. Rauhallista joulua!