Kuraa, kuraa

Kotimme remontti on viime aikoina ollut yhtä kuravellin sekoittamista. Pääsin viimein aloittamaan savirappauksen pintakerroksen teon. Pitkät pakkasjaksot helmi- ja maaliskuussa vähän viivästyttivät työtä, koska työmaalla on vain puhallin lämmittämässä tiloja.

Pintakuran ohje poikkesi pohjarappauksesta siten, että olkisilpun ja luuliiman sijaan laastiin tuli sanomalehtisilpusta ja vedestä sekoitettu paperimassa. Tämän lisäksi siis tietysti runkoaineena laastissa savi ja seulottu hiekka. Mitä hienojakoisempaa hiekkaa sen sileämpi rappaus. Kylmistä keleistä johtuen en myöskään viitsinyt pyörittää laastia betonimyllyssä ulkona vaan sekoitin laastin porakoneeseen kiinnitetyllä vispilällä työmaalla. Ympäristöä on hyvä suojata muovilla koska savivellin sekoittaminen porakoneella on hyvin roiskuvaa.

Ennen laastin levitystä rapattava seinäpinta täytyy kostuttaa hyvin, jotta rappaus tarttuu siihen hyvin eikä halkeile. Kuvassa on ihan viimeisiä pintarapattavia nurkkia tuvasta, leivinuunin nurkka. Seinä on juuri kostutettu suihkepullolla pariin otteeseen ja vasemmassa reunassa näkyy jo päällimmäistä rappauskerrostakin.
Pintarappauksen levittäminen oli ihanan joutuisaa puuhaa verrattuna pohjakerroksen rappaamiseen. Ensinnäkin laastia tuli paljon ohuempi kerros ja sen sai levittää jo tasoitetulle pinnalle. Tein pintakurasta myös paljon löysempää kuin pohjakerroksen kurasta, joten levittäminen oli senkin puolesta helpompaa.

Seinien rappaamisen lisäksi työmaalla on tapahtunut paljon muutakin. Leivinuuni-takka-puuhella-kompleksin savupiippua on muurattu aina lämpötilan salliessa.
Kuvassa mieheni korjaa piipun vieressä kulkevaa kattopalkkia. Aikaisemman savupiipun tieltä palkista oli lohkaistu palanen pois. Vanhan savupiipun juuresta oli myös joskus vuotanut vettä ja piipun ympärillä oli puurakenteissa lahovaurioita. Sisäkatto olikin painunut tältä kohdin aika paljon, kattoa tunkattiin ylöspäin lähes 10 senttimetriä. Kannatinpalkkia vahvistettiin vielä vintin puolelta toisella palkilla joka pultattiin kiinni alkuperäiseen kannatinpalkkiin.

Katto maalattiin uudestaan kalkkimaalilla. Kuvassa näkyy ero vanhan ja uuden kalkkimaalin välillä. Vasemmalla puolella on vanhaa kalkkimaalia, josta rapsin pois kaikki irtoavat maalit ja näihin kohtiin sivelin ensin vähän paikkamaalia. Irronneen kalkkimaalin alta paljastui nimittäin hyvin mustunut puupinta. Oikealla puolella näkyy uutta maalipintaa, mistä tarkkasilmäinen saattaa erottaa vähän kirjavuutta. Paikkamaalatut kohdat erottuvat maalipinnasta ja tarkoitus onkin maalata katto vielä toiseen kertaan, jotta värierot tasoittuvat.

Seuraavana onkin sitten vuorossa tuvan sisäseinien alaosan panelointi ja rapattujen pintojen maalaus. Tässä vähän maistiaisia tulevasta puolipaneelista; höylästä on juuri putkahtamassa melkoista koivulautaa.. leveyttä lähes 40 cm!