Takakuistilla

Tuvan lattian hinkkaaminen jatkuu vielä pitkään, mutta välillä on tehtävä jotain muutakin, ettei työt ala maistua liikaa puulta. Pikkuhiljaa on siis valmistunut takakuisti, jonne tulee wc ja pieni eteinen. Ensimmäiseksi muurattiin vessaan tiiliseinä. Tiilet oli otettu talteen tuvan puretusta pohjalaistakasta ja näin nekin saatiin hyödynnettyä, varsinkin kun osaan tiilistä oli tekijä jättänyt kädenjälkensä.

 Tässä kuvaa tiiliseinästä ennen sähkärin käyntiä. Muurauksen valmistuttua saatiin lattiakin vihdoin laatoitettua. Laattana on lasittamaton tiilenpunainen kuusikulmainen laatta.

 Ja tässä tiilenlyöjän kädenjälkiä jostain parinsadan vuoden takaa.

Olipa kissakin tassutellut itsensä historian kirjoihin.

Seuraavana olikin sitten vuorossa katon ja seinien panelointi. Wc:n kattoon tuli samaa helmiponttipaneelia kuin takaeteisen kattoon. Seiniin valitsimme sormipaneelin. Kaikki wc:n paneelit petsattiin mahonginpunaiseksi (juuri niillä rautakaupan alelaarin petsiväreillä..).

Wc-istuin ja käsienpesuallas tulevat tiiliseinustalle. Tässä näkyy jo melko valmista tilaa; lattia on saumattu, paneelit jo seinissä ja katossa ja sähkömieskin on käynyt asentamassa valot ja pistorasiat.
Käsienpesuallas upotetaan vanhan ompelukoneen pöytätasoon. Tämä vanha ompelukone oli pitkään tuvan vintillä ja mietimme monesti, että mitähän tuollakin rakkineella on virkaa.. niin vain kaikki löytää kummasti paikkansa!
Ompelukoneeseen liittyy myös hauska tarina, talon pojat olivat sen joskus rikkoneet kun olivat ottaneet ompelukoneesta osia omatekoiseen pyssyynsä.. en tiedä oliko pyssynikkarien tekosia vai kenen, mutta ompelukoneen alkuperäinen pöytätaso jouduttiin hylkäämään, koska se oli yltä päältä öljyssä. Rungosta sain sentään öljyt jynssättyä pois harjan ja pesuaineen voimalla. Mieheni teki käsienpesualtaalle uuden pöytätason ruusupuusta, vanhan pöytälevyn mitoilla tietenkin.

Myös takaeteinen alkaa valmistua. Sekin saatiin vihdoin laatoitettua, kuusikulmaiset laatat tähänkin tilaan, mutta värimaailma on eteisen puolella harmaa.

Laatoituksen valmistuttua pääsin vihdoin maalaamaan seinäpinnat valmiiksi. Koska jotain kohtia jouduttiin vielä kittaamaan uusiksi niin seinät oli sen vuoksi maalattava vielä toiseen kertaan.
Sen jälkeen joka paikka oli suojattava, koska eteisen seiniin tuli perinteinen roiskemaalaus.
Ja sehän totta vieköön roiskui! Välillä tuntui, että maalia oli enemmän maalarissa kuin seinissä.

Maaliroiskeet huiskitaan seinille varpuvispilällä. Roiskemaalauksella on ennen imitoitu kivipintoja. Aluksi se oli varattu salien ja hienompien tilojen koristeluun, mutta aikaa myöten roiskemaalaus sai väistyä keittiön ja eteisten koristeeksi.

Maalina käytin taas itse sekoitettua munatemperamaalia ja "roiskeiden" värinä oli tummanharmaa, okrankeltainen ja punamulta.

Tässä kuvaa valmiista roiskemaalauksesta.

Kuvassa näkyy myös valokatkaisijat, jotka ovat uustuotantoa, mutta vanhan mallin mukaan tehtyjä. Myös pistorasioissa on sama pyöreä muotokieli ja musta väri. Kaikki näkyviin jäävät sähköjohdot ovat myös mustia.  Osa sähköjohdoista on piilotettu rakenteisiin, kuten takakuistin johdot ja osa kattovalaisinten johdoista, mutta osa johdoista on vedetty pintavetoina.

Keittiönurkkaakin on aina ohimennen kasailtu. Yläkaappien rungot on tehty itse, mutta alakaappien kohdalla nöyrryimme (ainakin hetkellisesti) ja raahasimme tuvan vanhat alakaapit verstaalta takaisin paikoilleen. Tiskiallas ehti jo palvella soitinverstaan maalaamossa ja siinä olikin vähän putsaamista että kaikki maalitahrat saatiin pois.
Keittiöön on tarkoitus tehdä vielä ihan uudet alakaapit, jahka ehditään, mutta siihen saakka nämä lastulevyrötiskät saavat vielä palvella meitä. Pääasia on, että päästään muuttamaan mahdollisimman pian!
Nurkassa oleva "syöveriksi" ristitty kaappi tulee olemaan kuiva-ainekaappi. Sen ärhäkän vihreällä värillä on oma tarinansa, väriä on tarkoitus vielä vähän kesyttää, kunhan nyt saadaan kaikki kaapinovet tehtyä ja paikoilleen. Lattian hiontakin etenee, pala palalta.